Mutta palavat ne tähdetkin taivaalla,
seuranaan kaitale kuuta,
vain sirppi edellisestä loistostaan

Kaupunki valmistautuu jouluun,
musiikit soivat ja toria koristaa kuusi,
valmiina toivottamaan tervetulleeksi yksinäisen kulkijan,
joka etsii turvaa ja tarkoitusta

Kulkijalla on yksi tavoite,
tavata toinen puoliskonsa kaupungin väenpaljoudessa,
suudella lumihiutaleiden leijaillessa,
ja tanssia auringonnousuun saakka

A/N Hey, guess what? I’m back. Sorta. Pikku joulusäpellys, joka syntyi yhtenä perjantai-iltana kun kävelin kotiin pimeällä ja ihastelin kaupungin valoja.

A/N Kate Nashin Nicest Thing kappaleen inspiroima pätkä, enemmän tai vähemmän sanojen suomentamista, mutta silti.

My sences are all mixed;
I hear the smells, I smell the sounds,
I see the tastes, I taste the sights.
I guess this is what they call delirium.

I shout, I scream, I sing, I rant.
My body shakes, my bone breaks,
my heart’s beating like a jungle drum.
Please let me go.

I dive deep,
deep into the waves of pain and pleasure,
choke on the words of love and hate,
and drown on the water of life.
Now I’m finally at peace.

A/N Olen tähän jotenkin erityisen tyytyväinen, tämä tuli mieleen tänään, kun olin juuri nähnyt Slumdog Millionaire-elokuvan ja olin menossa suihkuun.

Ympyrä sulkeutuu.
On unelmat toteutettu, elämänhaaveet toteutuneet.
Henkinen tuska jää kummittelemaan sieluihin perheen ja ystävien,
mutta pian viet heidätkin mukanasi.
Kahlitset heidät kahleisiin kuoleman, ja raahaat heidät toisen puolen helvettiin.
Suutelet kohtalokkaan suudelman, jonka avulla viet heiltä kaiken heille rakkaan.
Tilalle jää vain kuori kaikuva, joka leijuu elottomana
läpi harmaan sumun kohti kuolleiden vankilaa.
Saapuessaan perille haihtuu läpi portin tarpeettoman,
ja asettuu loputtomaan riviin viereen sielun kumppaneiden.
Se on yksi ja ainoa kuolon polku, se on pakko kulkea ja se sinusta viimeistään hengen vie.

Tervetuloa Manalaan.

*

Matkan päätös,
viimeinen sivu,
sitä se on.

Valkoinen valo tunnelin päässä,
haikea sävelmä joka ei lopu,
sitä se on.

Surullinen asia, josta vaietaan,
itkujen aiheuttaja, kaipauksen laukaisija,
sitä se on.

Jollekin helpotus, jollekin katastrofi,
niitä se on.

Mutta kuolema,
kauhea asia vaikka onkin,
osa elämää vain, niin kuin moni asia muukin.

A/N a.k.a Tunnoton käännettynä.

Mikään ei voi kuvailla sitä tunnetta,
kun herää aikaisin aamulla auringonpaisteeseen,
ja näkee ensilumen maassa.

Pikku pakkanen kipristelee nenän päässä,
kun astuu ulos talvi-ilmaan.
Hento tuulenvire leikkii hiuksissa,
kun vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa.

Lumi narskuu jalkojen alla,
kasvoissa pistelee halla,
hengitys tuprahtelee pieninä pilvinä ympärille.

Lumihiutaleet leijailevat rauhallisina maahan,
puuterilumi on kuin kimaltelevaa taikapölyä,
joka pystyy toteuttamaan kaikki toiveet.

Mutta minun toiveeni on jo totta,
koska talvi on vihdoin täällä.

A/N Hieman väärä ajankohta julkaista tämä nyt, kun kohta on jo toukokuu, ja odotan kesää innolla, mutta tuntui siltä. :P

But now that the days have passed
and the years are gone,
I’m filled with misery
and I’m all alone.
I think about the good times we had,
you were wonderful and anything but bad.

And now I realize the fact,
that I love and adore you,
there’s nothing I can do to change that.
But I do have one request,
and that’s for you to come back.

I miss you.

A/N Tässä mietin pitkään ja hartaasti riimejä, ja se omalla tavallaan laski runon tasoa.

A/N Tekee mieli matkustaa jonnekin, mieluiten Lontooseen, jonne voin vain eksyä kaiken väenpaljouden joukkoon…

Ne syövyttävät sinut sisältäpäin,
kohta et voi enää elää omatuntosi kanssa.
Totuuden puhumisesta tulee mahdottomuus,
niin helposti kielesi latoo valheita,
et edes enää luota itseesi, saati muihin.

Ja aina uudestaan kerrot uuden valheen,
lopulta eristäen itsesi muista,
kukaan ei enää usko sinua,
vaikka joskus saattaisitkin vain vähän vääristää totuutta.

Mutta niin se vain on,
että hitaasti oma epärehellisyytesi tuhoaa sinut.

Ensi kerralla muista,
älä valehtele.

A/N Taas yksi oikean elämän kokemus, joka on paisunut ruudulla paljon kauheammaksi kuin se oikeasti oli.

A/N Tämä angst-esitys oli kerran Ihkuboxini täytteenä, nyt se on vain jäljellä Galleria-päivistäni. Otsikko sitä ei oikein kuvaa, mutta en taida tässä vaiheessa sitä enää vaihtaa, kiitos.